POIMURI 6

Eipä oikein tee enää mieli pähkäillä kotimaan kelejä. Myös minulla ajatukset kiertyvät tuon tuostakin Japaniin. Luonto on jälleen kerran näyttänyt mahtinsa ja osoittanut rusikoivansa vauraintakin kansaa mielensä mukaan. Luonnonkatastrofin seurauksena on aina inhimillistä hätää ja tuskaa, olkoon kohteena sitten kehitysmaa tai BKT:n eturivi.

Muistan elävästi missä olin, kun edellisen kerran sydän kylmeni kansainvälistä uutiskanavaa katsellessa. Syyskuun 11. päivä vuonna 2002 menin asioimaan maakunnan valtalehden toimitukseen ja sisään astuessani kummastelin tilannetta – kaikki tuijottivat seisoviltaan televisioruutua. Meni hetki, kunnes tajusin mitä ruudussa näkyvä lentokoneen törmäys pilvenpiirtäjään tarkoittaa. Hetken aikaa kaikki taisivat kuulla korvissaan kaikista suurimpien kohtalon kellojen kumahdukset.

Maaliskuun 11. kuluvata vuotta olin eteläisessä naapurissa. Tallinnassa turistina tallustellessa uutiset Japanista tuntuivat ensin varsin rutiinomaisilta. Kerrankos sitä nyt siellä suunnalla aalto rantaan lyö. Kun kuvia alkoi tulla nähtäväksi, näytti tuulinen Suomenlahti sen jälkeen rasvatyyneltä.

Kummallista kulutusjuhlaa

Tallinnassa ei ole tullut kovin tiuhaan käytyä. Kun tajusin että tällä vuosituhannella on kaupunki käymättä, päätin korjata asian. Lähdin mukaan pikaiselle bussireissulle Kuopio – Viking XPRS – Tallinna – Viking XPRS- Kuopio aikavälille torstai klo 14 – lauantai klo 02.00. Melkoista haipakkaa siis mentiin, mutta kun ei liikoja torku, niin paljon ehtii havainnoidakin.

Koska laiva starttasi Helsingin satamasta vasta klo 21.30, oli itse kunkin toimittava rivakasti kaiken hyödyn saadakseen. Jo ennen laivaan astumista informoitiin alennusviinoista ja muista iloista. Laivalla kansaa ilahdutti 30 minuutin tehoshowlla Kari Vepsä, joka veteli humpat potpurina kuten rokahtavammatkin kipaleet. Harvalukuisen yleisön joukosta tinkaan vaadittu ”se eoroviisu” tuli lopulta ja Onnenmaa kuultiin.
Siinä vaiheessa laiva oli jo Tallinnassa, mutta risteilykansa jatkoi humppaamista ollakseen virkeä herätykseen klo 6.30! Vartin yli 7 laiva oli tyhjä ja Tallinna odotti innolla haukottelevia vieraitaan.

Siis odotti, sillä pääosin kauppakeskukset avautuivat vasta klo 10. Oli aikaa hieman ajella ja katsella seutukuntaa. Sitten Rocca al Maren kauppakeskukseen, viinatukkuun, vanhaan kaupunkiin ja muihin hulinoihin klo 16.30 asti, jolloinka taas paatti imaisi matkalaiset uumeniinsa välillä Helsingissä käytyään.

No mitäs tuli ostettua? Turistit tuovat Tallinnaan kosolti rahaa ja suomalaisia on heistä huomattava osa, viime vuonnakin pari miljoonaa käyntiä meikäläisiltä. Takavuosien piraattilaarien selkkaamisesta Mustamäen torilla on päästy, mutta ilmeisesti tietyt käsitykset suomalaisen kuluttajan ominaispiirteistä ovat sitkeästi vallalla. Suomalainen juo niin paljon kuin irti saa ja harrastaa historiaa etupäässä toisen maailmansodan näkövinkkelistä.

Viinaa myydään tukussa, marketeissa, likööripuodeissa ja viinihalleissa. Koreittain, salkuittain, kärryittäin, pulloittain ja ruukuttain. Ja kauppa käy, onhan hinta euroon siirtymisestä huolimatta huokea. Sydänvikaiset mummotkin raahaavat valtavia viinakärryjä, puhumattakaan taloudellisesti ajattelevasta nuorisosta. Jopa minäkin, siivo kansalainen, huomasin tulevani tukkukaupan ovesta kilisevän ja molkattavan muovipussin kanssa.

Laivarannassa hymyn nostatti huulille neljän, suuriin hevosurheiluväen hameisiin sonnustautuneen, tummatukkaisen rouvan seurue. Jokaisella oli suuri ostoskärry piripinnassa muovikasseja ja toisessa kädessä maksimimäärä kirkasta viinaa vetokärryyn lastattuna. Naurut ja laulut raikuivat: ”Hulta heiii, oota sie kuule, myö ollaankii niit votkaturistii!” Mitä ilmeisimmin jollakin lähiomaisella oli tulossa syntymäpäivät tai häät…

Kunnia veteraaneille – mutta kuinka?

Sataman suuressa kauppatalossa myytiin käsittämättömän monessa kojussa t-paitoja, huppareita, kenkiä, hattuja sun muuta tekstiiliä tissiliiveistä käsilaukkuihin. Tuntui aivan uskomattomalta, suomalaisetko näitä ostavat kun näin ne ainakin miljoona sota-aiheista paitaa. Adolf Hitler World Tour 1938–1945, Kollaa Kestää, Lahti-Saloranta-pikakivääri, Antti Rokka – tässäpä muutama aihe. Seassa toki muutama malli Uuno Turhapuro-paitoja sekä näitä ”Nälkä lähtee syömällä, akka lähtee juomalla”-tyylisiä sutkauksia.

Ostaako näitä sotapaitoja joku? Kuvitteleeko joku jollain tavalla ilahduttavansa vaikkapa sotiemme veteraaneja näillä mauttomuuksilla? Ostamalla näitä paitoja tukee Pietarin piraattipaitakombinaattia ja Jevgeni nauraa rämäkästi matkalla pankkiin. Jos oikeasti haluaa kiittää veteraaneja, sen tekee parhaiten käymässä vanhuksen luona henkilökohtaisesti. Tänäkin keväänä mm.pappatunturiharrastajat keräävät sievoisen rahasumman Kaunialan sotavammasairaalan hyväksi ja käyvät vielä viemässä rahat suoraan käteen. Aikaisempien vuosien vastaavien Kauniala- tapahtumien keräystuotot, yht.413 000 euroa, on käytetty lyhentämättöminä sotiemme veteraanien virkistystoimintaan eri puolella Suomea. Ruotsin risteilyt, veteraanilounaat, radiot, TV:t, rollaattorit jne. on otettu vastaan todella suurella kiitollisuudella.
Katsopa lisätietoja vaikka netistä www.hallanpapat.net ja tule mukaan.

Vaalikuume nousee

Vaalit lähestyvät ja puolueiden puuhakkuus on lisääntymään päin. Ehdokkaita vaalikuume suorastaan puistattaa jo. Eräskin ehdokas kertoili jo toissa viikolla näkevänsä uniakin enää vain vaalityöstä ja –teemoista. Koetin rauhoitella ja kehoitin säästämään voimia tulevaan työhommaan Arkadianmäellä, siellä ei heikoilla unilla pärjää.

Totta kyllä, tavoittaakseen äänestäjät on mentävä sinne missä kansa kulkee. Niinpä puolueet ehdokkaineen ovatkin olleet alkutalven esillä jokaisessa vähänkin yleisöä keräävässä tapahtumassa. Heidät kohtaa kaikilla messuilla, torilla, pilkkikisoissa, kahvilassa ja varsinkin netissä. Joitakin tämä kohtaamisen helppous tuntuu ärsyttävän, minua ei niinkään. Enemmän ärsyttää se, että päteviä ehdokkaita ja suoraselkäisiksi tietämiäni savolaisia on monenkin puolueen listoilla. On mistä valita. Siispä nyt alkaa olla ehdokkailla tarmokkaan loppukirin paikka vakuuttaa lisäkseni tuhannet muut. Jäädäänpä jännityksellä odottamaan millä astalolla loppupelissä lyödään.