Poimuri 5

Idols on kovaa leikkiä

Idols on kuin karaoke. Ensi alkuun hauskaa, mutta sillä varauksella että ei jaksa kiinnostaa kovin monta kertaa. Mutta niinpä vain olen taas minäkin huomannut kisan etenemistä tuijottavani ja ällisteleväni aikaisempien vuosien tapaan. On porukassa lahjakkuutta ja osaamista nuoresta iästä huolimatta, mutta kyllä on sitten totaalista itsekritiikin puutettakin. Joku taisi ihan tunnustaakin että kun sitä mainetta ja tuhansia facebook-kavereita saisi, niin voisi koulunkäynnin lopettaa siltä seisomalta.

Hivenen nukkavieru parikymppinen Lassi Valtonen on jo nyt ehtinyt sulattaa monta sydäntä. Näkevätpä jotkut sympaattisessa nuorukaisessa aineksia jopa uudeksi Baddingiksi.

Minunkin mielestäni Lassi on sympaattinen ja lahjakas kaveri, jolla voi olla Rauli-vainaan lahjat, mutta jolle ei suurin surminkaan soisi samaa kohtaloa. Suomalaisen kevyen musiikin ehkä herkin tulkkihan joutui parhaat vuotensa vastahankaisesti rokkaamaan, vaikka prätkärotsi päällä harrikan selässä olo oli kuin Pakaris-Esalla hippidiskossa. Kun lopulta löytyi sauma tehdä sydämensä musiikkia, oli alkoholi jo murtanut hauraan taiteilijan mielen ja kehon.

Tuomaristo on tähän tullessa kauaskantoisesti lähettänyt kasvamaan hyviäkin laulajia. Alaikäiselle voi julkisuuden ruletti olla liian kovaa kyytiä. Pahimmassa tapauksessa tuloksena on parikymppinen kehäraakki, jolla on takanaan loistava tulevaisuus. Joku tosin voisi väittää Idolsin vasta kehäraakkeja tuottavankin. Olisivatko Christian Forss, Ilkka Jääskeläinen, Pete Seppälä, Ari Koivunen, Pete Parkkonen ja monet muut kisa-ajan kuumat nimet nyt urallaan erilaisessa tilanteessa ilman rakkikoiran lailla kintereillä käpsyttelevää Idols-etuliitettä?

Näitä mietti varmasti Valtosen Lassikin, otti reppunsa ja käveli. Lassista tulemme varmasti vielä kuulemaan, mutta emme Idols-Lassina. Nyt jää nähtäväksi millaiselle mutkalle Jone Nikulan naama vääntyy, jos tämä ilmiö yleistyy tulevina kausina. Lahjakkaimmat ottavat alkuvaiheen julkisuuden ja jättävät loput riepottelut väliin – areenalle jää keskinkertaisia laulajia joille julkisuus on olennainen motiivi. Siinäpä sitten separoit tavaraa pintajulkisuuden lihamyllyyn.

…………………………………………………………………………………………..

Kylttyyri kuosiin

Kai se on pikkuhiljaa pakko havahtua lähestyviin vaaleihinkin. Jos äänestää aikoo, pitänee hieman silmitellä mitä olisi tarjolla. Mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, luvassa on jälleen kerran runsaasti hyvää ja paljon kaunista keinolla millä hyvänsä.

Kulttuuria kun tulee harrastettua ja lajinsa tehtyäkin, pisti ensi töikseen silmään eräiden galluptornadojen kannanotto. On vaadittu yhteiskunnan tuen poistamista tyystin nykytaiteelta sun muulta postmodernismilta. Kulttuurirahat olisi kiepautettava kansallista identiteettiä vahvistavalle taiteelle. Konkreettisesti se merkitsisi mm.kuvataiteessa sitä, että yhteiskunnan tukea ei annettaisi Kiasmalle eikä muuhunkaan nykytaiteeseen. Suomalaisen kansallisuusaatteen rakentajaa, klassista taidetta tulisi opettaa jo lapsena. Akseli Gallen-Kallela ja Albert Edelfedt sekä musiikin puolelta Jean Sibelius pitäisi tehtämän tutuiksi jo alakoulussa.

Pistetään sitten saman tien pannaan muukin kansallista identiteettiä vahvistamaton puuhastelu. Urheilun osalta Formula 1 kokonaan pois ruudusta, samaten lumilautailu ja alppihiihto. Monacossa ruojat asuvat ja Ameriikassa mainosvideoita rustaavat. Pesäpallo on peleistä suomalaisin, kuulantyöntö sopii koko kansalle ja soutu kuvastaa tuhansien järvien maata. Hiihdossa naisten takaa-ajo on kalevalainen laji, jossa yhdistyy Väinämöisen viriiliys Hiiden hirven jahtaamiseen.
…………………………………………………………………….

Yrittäjän tie on kiehtova mutta kivinen
Kauppalehti kirjoitti viime viikolla artikkelin ajatuksia herättävällä otsikolla: ” Yrittäjyys on kuin alkoholi”. Yrittäjä saattaa olla sinnikäs ja mennä konkurssista toiseen. Sinänsä kunnioitettavasta yrittäjähenkisyydestä on tullut pakkomielle, ja riippuvaisuus on syntynyt. Yrittäjyyteen liittyy aktiivinen elämäntapa, ystäväpiiri ja se tuottaa mielihyvää. Yrittämiseen jää koukkuun. Näin siis Kauppalehti.
Ryhdytäänkö yrittäjäksi liian heppoisin perustein? Onko innostus osaamista ja ensimmäinen ahaa-elämys liikeidea? Monta kovan tien kulkenutta yrittäjää jututettuani olen oppinut arvostamaan yhä enemmän uusille yrittäjille tarjolla olevaa koulutusta ja tietoa. Tämä tieto kannattaa ottaa vastaan jo silloin, kun vasta harkitsee yrittäjäksi ryhtymistä. Ei ole ihan pakko tehdä niin kuin eräskin tekstityöläinen, joka toiminimen perustettuaan kävi ensimmäisen yrittäjäkurssinsa vasta kolme vuotta myöhemmin.
Uskallan väittää yrittäjyyden sopivan suomalaiseen kansanluonteeseen. Olemme jääräpäisiä oman tiemme kulkijoita, joista useimpia muiden komennossa oleminen ei pahemmin huvita. Pienyrittäjyys on yhä useamman valinta, ja tätä valintaa verottajan ja valtiovallankin olisi syytä arvostaa. Pienyrittäjästä saattaa vauhtiin päästyään kasvaa isompikin työllistäjä. Esimerkkejä löytyy tästäkin maakunnasta aika monta.
Ehkä Kauppalehden otsikko onkin tosi. Onhan alkoholikin viisasten juoma ja oikein käytettynä hyväksi. Samalla tavoin yrittäjyyskin tuottaa parhaan tuloksen, kun askelmerkit ovat harkittuja ja päätökset perustuvat tietoon – joko omalla kokemuksella hankittuun tai omat oppirahansa maksaneilta hankittuun. Pienet velat ja suuret ideat, sillä periaatteella pienikin ponnistaa eteenpäin. Sitä paitsi jatkuva kasvu ei ole läheskään kaikille yrittäjille mikään itseisarvo. Se on, jos omalla työllään elättää itsensä ja perheensä ja jos hyvin käy, työllistää muutaman muunkin.